Eimun joulu

Oli vuoden viimeinen koulupäivä. Eimu, Adam ja Lilli olivat ystävystyneet ja oli Eimu saanut muutaman muunkin kaverin koulusta. Nyt he kaikki odottivat koulupihalla vanhempiaan, jotka olivat jääneet juttelemaan sisälle opettajan ja muiden vanhempien kanssa. “Mitä sinä teet lomalla” kysyi Lilli Eimulta. “Me mennään perheen kanssa Pappa ja Mamma Mian luokse jouluaattona." Pappa ja Mamma Mia olivat kutsuneet myös Adamin perheen ja Lillin, mutta Lillin perhe oli lähdössä lomamatkalle Kanariansaarille. “Kunpa sinäkin voisit tulla”, vastasi Eimu Lillille. Eimu tiesi, että jos toivoo jotain oikein kovasti, se voisi joskus toteutua. Nyt hän ei ollut varma, kuinka kovasti toivoisi Lillin jäävän, sillä heidän perheensä oli suunnitellut matkaa pitkään ja olisi ikävää jos toive toteutuisi ja he peruisivat matkan. Eimu päätti toivottaa Lillille hyvää matkaa. He kaikki halasivat ja sopivat, että Lilli soittaisi heti aattona isänsä puhelimella Eimulle ja Adamille Papan ja Mamman numeroon ja kertoisi millaista Kanariansaarilla oli. Sekä myös sen, oliko joulupukki ehtinyt tulla sinne asti. Vai tulisivatko lahjat sittenkin kotioven taakse; mistä joulupukki tietäisi missä kukin kulloinkin matkusteli?

Jouluvalmisteluita

Mamma Mia siivosi kodin lattiasta kattoon ennen joulua.  Sitten hän koristeli koko kodin runsain koristein. Takan reunalle hän asetti kauniin jouluseimen, jonka hän oli tuonut Italiasta. Heillä oli aina niin kaunista ja etenkin jouluna koti oli kuin ihmemaasta. Kaikkialla tuoksuivat jouluiset mausteet Mamman kokatessa jouluruokia. 

Eimun ja Adamin perhe oli saapunut Papan ja Mamman luokse aattoaamuna. Eimua jännitti; millainen joulusta tulisi tänä vuonna?

Pappa piti jalkojaan takan edustalla. Hän oli käynyt hakemassa kuusen metsästä ja kengät ja varpaat olivat kastuneet syvässä lumessa kulkiessa. Papalla oli tapana lukea jouluisin tarinaa pojasta, jolla oli joulun tähti. Siitä tähdestä poika jakoi jokaiselle niin paljon iloa kuin kukin jaksoi kantaa. Jos kantajalla oli puhdas sydän, hän jaksoi kantaa paljon, jos taas ei, niin iloa mahtui vähemmän. Pojalla oli kädessään liekki, joka oli täynnä valoa ja ihmeellisiä asioita. Tarinan loppupuolella Pappa aina nukahti, sillä tarina oli niin rentouttava, että hän ei voinut enää pysyä hereillä. Tasainen kuorsaus täytti olohuoneen ja Eimu lähti katselemaan mitä Mamma puuhaili. Mamma Mia oli tehnyt monenlaisia perinteisiä jouluherkkuja Italiasta sekä Suomesta. Yksi niistä oli panettone, italialainen joululeipä, jota oli tarjolla joka vuosi. 

Lilli soittaa

“Mialla” vastasi Mamma puhelimen soidessa. Kuullessaan Lillin äänen puhelimen toisessa päässä Mamma lähti hakemaan poikia. “Moi Lilli” huusivat Eimu ja Adam yhteen ääneen. “Moi! Täällä paistaa aurinko, eikä ole yhtään lunta. Paitsi tuolla korkealla vuorella, siellä näkyy vähän valkoista.” kertoi Lilli. Eimu ja Adam kuuntelivat Lilliä korvat höröllään. Kumpikaan ei ollut käynyt Kanariansaarilla. Eimu kertoi Lillille, että illalla he söisivät yhdessä jouluruokaa ja avaisivat lahjat. Lahjat olivat ilmestyneet edellisen yön aikana kuusen alle. He eivät olisi malttaneet odottaa niiden avaamista. 

Lilli alkoi kuulostaa mietteliäältä. Isä oli sanonut, että joululahjat eivät tulisi hotelliin, jossa he majoittuivat. Joulupukilla oli isän mukaan muuta tekemistä. Lilliä se harmitti. Miten isä saattoi sanoa niin, eikö hän voisi vaikka soittaa joulupukille ja pyytää tätä tulemaan? Lilli kertoi tilanteesta pojille. Eimu ja Adam kuuntelivat ihmeissään, eivätkä tienneet mitä sanoa Lillille, katselivat vain toisiaan hämillään. Eimu ei osannut kuvitella joulua ilman lunta ja lahjoja. Adamille lumi oli ollut yllätys Suomeen muuttaessa. Ensimmäisen pitkän talven jälkeen Adam kuitenkin piti lumesta, ja osasi kuvitella, mitä Eimu tuumi.  Lilli huikkasi, että nyt täytyy mennä; uima-allas kutsuu ja toivotti vielä hyvää joulua kaikille. 

Joulu ilman lahjoja?

Eimu ja Adam miettivät hetken, miten he voisivat auttaa Lilliä? Olisiko joulua ilman lahjoja? Eimu ja Adam päättivät jutella asiasta Papan kanssa. “Pappa, oliko silloin lahjoja kun sinä olit lapsi?” kysyi Eimu. Pappa muisteli hetken ja nyökkäili kertoessaan “Kyllä, minun isäni oli rakentanut puusta monenlaista. Hän oli näppärä käsistään, eikä koskaan unohtanut meitä jouluna.” Eimu ja Adam katsoivat toisiaan ja kertoivat Papalle, mitä Lilli oli sanonut. “Pappa, mitä me voisimme tehdä?” kysyivät he yhteen ääneen.

Pappa ehdotti, että he kaikki kolme menisivät keittiöön kuumalle kaakaolle. Kuuma kaakao oli Papan mieleen ja se auttoi usein pääsemään hyvään ratkaisuun. Mamma oli keittiössä juttelemassa lasten vanhempien kanssa ja lupasi laittaa kaakaon tulemaan. Pojat odottivat jo kuumeisesti, mitä Pappa ehdottaisi tilanteen ratkaisemiseksi, mutta eivät halunneet hoputtaa Pappaa. He tiesivät, että hyvät ratkaisut tulisivat ajan kanssa. Pappa sanoikin usein: "Hiljaa hyvä tulee." 

Poikien juodessa kaakaota, Pappa arveli mielessään Lillin isän tarkoittavan, että Joulupukin muu tekeminen oli varmasti sitä, että lahjat olisivat tulleet heidän kotiinsa matkan aikana. Vaikka Lilli, ja nyt myös Eimu ja Adam luulivat, että niitä ei tänä vuonna tulisi lainkaan. Kertomatta tätä Pappa lupasi pojille, että soittaisi Lillin isälle. Ja niin hän tekikin hörpättyään oman kaakaonsa loppuun. Pappa ja Lillin isä sopivat, että salaisuus säilytettäisiin, mutta helpottaakseen Lillin pettymystä, Pappa lisäisi yhden lahjan Lillille heidän kuusensa alle. Kun perhe palaisi matkalta, he tulisivat kylään Pappa ja Mamma Mian luokse ja Lilli saisi samalla lahjansa.

Mitä ihmettä? 

Vihdoin kaikki pääsivät asettumaan joulupöytään. Tarjolla oli herkullisia ruokia. Kaikki söivät itsensä kylläisiksi ja kiittelivät ruuasta. Sitten käytiin lahjojen pariin. Eimu ja Adam saivat jakaa lahjat. Jokainen avasi niitä vuorollaan, ja muut seurasivat, mitä kukin sai. Se oli heillä perinne; siten kaikki voisivat jakaa yhteisen ilon lahjojen saamisesta. Eimu sai lahjaksi legopaketin, villasukat ja toivomansa lentokone-palapelin. Adamin paketissa oli myös villasukat, pari kirjaa, sekä juuri se mitä hän oli toivonut; taidetarvikepaketti. Adam piti maalaamisesta ja muustakin taiteen tekemisestä. 

Joukossa oli myös lahja, jonka päällä luki: "Lillille". Eimun ja Adamin silmät kirkastuivat; Joulupukki oli varmasti luullut Lillin perheineen tulevan heidän luokseen viettämään joulua, ja tuonut siksi Lillin lahjan sinne, eikä Kanariansaarille. Pappa hymyili lempeästi ja kertoi, että Lilli perheineen tulisi kylään joulun jälkeen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Kuten aina lopulta, myös nyt kaikki oli järjestynyt. Lillille oli lahja ja kotiin palatessa odottaisi yhteinen leikkipäivä Eimun isovanhempien luona. Ja kenties jotakin muuta yllätystä, mutta hyss!!… siitä tiesivät vain Pappa ja Lillin isä. Eimu oli tyytyväinen, että oli toivottanut Lillille hyvää matkaa, eikä toivonut liian kovasti hänen jäävän Suomeen jouluksi. Nythän he saisivat viettää aikaa yhdessä, kun Lilli palaisi. 

Aattoilta jatkui, ja sitä vietettiin yhteisten pelien ja leikkien parissa. Eimun isän ja Papan lempijuttu oli tietokilpailu, jota pelattiin joka vuosi. Pappa ja isä halusivat aina kumpikin voittaa, ja joskus kilpailu kävi todella kuumana. Tänä vuonna he eivät kilpailleet niin kovasti voitosta kuin yleensä; he halusivat antaa muillekin mahdollisuuden. Lopulta kilpailun voitti Adamin isä, joka totesi, että ensi vuonna hän voisi vuorostaan koota kilpailun kysymykset, jos he viettäisivät joulun yhdessä. Kaikilla oli hauskaa ja välillä syötiin herkkuja. Illan pimetessä Pappa sytytti parvekkeelle kauniin kynttilämeren muistuttamaan joulun valosta ja laulettiin yhdessä joululauluja Eimun äidin säestäessä heitä pianolla.

Kotona jälleen (joulupäivä)

Eimun perhe palasi kotiin joulupäivänä. Kaikki olivat iloisia yhteisestä joulusta, jonka olivat saaneet jakaa tänä vuonna Adamin perheen kanssa. Adamin perhe oli kiittänyt kaikkia yhteisestä joulusta; se oli ollut heille tärkeä etenkin nyt, kun isovanhemmat eivät olleet Suomessa.

 

Illalla kaikkien jo nukkuessa Eimu katseli kotonaan joulukuusta, jonka oksilla kimalsivat pienen pienet led-kynttilät. Äiti oli laittanut joulukuusen viereen seimen, jonka isovanhemmat olivat tuoneet Italiasta. Eimu oli ihan hiljaa. Hänen sisällään välkkyi joulun tähti. Sellainen kuin pojalla oli ollut Papan tarinassa. Eimu katsoi ulos ikkunasta, myös siellä tuikki tähdet. Silloin Eimu tunsi, että millään muulla ei ollut väliä, oli vain niin hyvä olla. Tästä kokemuksesta varmasti Papan tarinakin kertoi. 

Eimu jäi istumaan joulukuusen äärelle, ja hiljalleen yön laskeutuessa hänen päänsä painui vieressä olevalle tyynylle, johon hän nukahti. Tähti tuikki yhä, vaikka Eimu nukkui, ja sen valo ei varmasti himmenisi ihan hetkessä.

Olipa ollut hieno aatto!