Pappa ja Mamma Mia tulee kouluun

Pappa ja Mamma Mia olivat Eimun isovanhemmat. Mamma Mia oli kotoisin Italiasta ja Pappa Laukaalta. Nyt Pappa ja Mamma Mia asuivat Helsingissä. Eimu kävi isovanhempien luona viikonloppuisin ja välillä he kävivät yhdessä myös Italiassa, Sardiniassa, josta Mamma Mia oli kotoisin. 

Pappa ja Mamma Mia olivat mukavia. Heidän kanssaan oli kiva viettää aikaa. He kertoivat usein tarinoita asioista, joita he olivat itse kokeneet. Pappa tosin saattoi välillä “värittää” tarinoita, sillä hän piti tarinankerronnasta ja hänestä hyvässä tarinassa piti olla jännitystä ja yllätyksiä. 

Eimun ollessa kylässä isovanhempiensa luona, he tekivät usein itsetehtyä pastaa, joka oli Eimun lempiruokaa isovanhempien luona. Kotona taas Eimu odotti milloin äiti tekisi perunoita ja lihapullia. Mamma Mia piti ruoanlaitosta ja hän piti kovasti myös lapsista, etenkin Eimusta, olihan tämä hänen lapsenlapsensa.

Mamma Mialla oli kiharat hiukset, joita hän piti usein iltaisin papiljoteilla. Iltaisin Mamma Mia myös neuloi ja katsoi televisiosta italiankielisiä ohjelmia. Mamma Mia oli jo hieman iäkäs ja toisinaan hän saattoi katsoa saman ohjelman useampaan kertaan, eikä muistanut mitä siinä oli aiemmin tapahtunut. Mamma Mialla oli aiemmin ollut kissa, joka oli kuollut vanhuuttaan. Silti Mamma Mia toisinaan kutsui sitä. Mutta vaikka Mamma Mian muisti olikin jo alkanut reistailla, oli hän mitä suloisin isoäiti; sellainen josta kaikki unelmoivat. Pappa kävi kesäisin kalastamassa. Eimu oli toisinaan hänen mukanaan ja sai kantaa matopurkkia. Joskus Pappa sai ison saaliin, joskus hyvin pienen.  

Isovanhempienpäivä

Koululla oli isovanhempien päivä. Kaikkien isovanhemmat olisivat tervetulleita koulupäivän ajaksi. Koululle valmisteltiin erilaisia työpajoja, joissa isovanhemmat voisivat kiertää lastenlastensa kanssa. Lisäksi paikalle järjestettäisiin kahvila kotitekoisine herkkuineen.

Myös Pappa ja Mamma Mia olivat saaneet kutsun tulla Eimun koululle. Eimu odotti kovasti vierailua, mutta Eimun äiti oli hieman huolissaan; muistaisiko Mamma Mia mihin he olivat menossa, jollei heillä olisi saattajaa. Pappa ei ollut ennen käynyt Eimun koululla ja Mamman muistihan oli reistaillut viime aikoina.  

Koululla

Vihdoinkin Pappa ja Mamma Mia saapuivat koululle. Eimu oli odottanut heidän saapumistaan jo pitkään välituntialueella ja riensi heitä vastaan. Papalla oli mukanaan rasia, jonka kannessa oli Italian lippu. Eimu tiesi, että sisällä olisi Papan lempikarkkeja, joita hän mielellään tarjoili aina muillekin. Yleensä karkit olivat pastilleja, mutta toisinaan Pappa piilotti rasiaan suklaata. Mamma Mia oli näet sitä mieltä, että suklaa ei ollut hyväksi, ei Papalle, eikä lapsille, ja siksi Pappa söi toisinaan sitä salaa. 

Nähdessään Eimun Pappa ja Mamma Mia halasivat häntä ja Pappa tarjosi Eimulle rasiastaan pastillin. Mamma Mia katsoi Eimua ja sanoi tämän kasvaneen. Eimu katseli jalkojaan, samalla miettien, miksi Mamma Mia sanoi aina niin kun he näkivät toisensa.

Luokassa opettaja toivotti kaikki tervetulleiksi isovanhempien päivään ja kertoi päivän ohjelmasta. Työpajoihin lapset voisivat osallistua isovanhempineen, ehdotti opettaja. Eimu katseli ympärilleen ja huomasi, että eräs luokan lapsista Adam oli yksin, hänen isovanhempansa eivät olleet paikalla. Eimu katsoi Pappaa ja näytti lasta hänelle sormellaan. Pappa ymmärsi heti Eimun vinkistä mitä tämä tarkoitti. 

Pappa nosti kätensä viitatakseen, olihan hän itsekin ollut koulussa ja tiesi, että niin saisi puheenvuoron. Pappa ehdotti opettajalle, että mikäli luokassa olisi joku, jonka isovanhemmat eivät ole päässeet paikalle, voisi hän liittyä heidän mukaansa pajoja kiertämään. 

Samaan aikaan Eimu viittilöi yksinäiselle Adamille, että tämä tulisi heidän kanssaan. Sovittiin, että Adam lähtisi heidän mukaansa kierrokselle. 

Pajoilla

Pajat olivat eri puolilla koulua. Niistä oli tehty kartta, josta jokainen sai kopion. Eimu, Adam ja isovanhemmat katselivat yhdessä karttaa. He päättivät aloittaa kierroksen kakkosluokkien järjestämistä ötökkäpajoista ja jatkaa sitten järjestyksessä loputkin pajoista. 

Ötökkäpajassa oli tungosta. Pappa rauhoitteli kaikkia odottamaan kärsivällisesti. Heidän vuoronsa tulisi kyllä. Odotellessaan he voisivat leikkiä vaikka “kivi- sakset- paperia". 

Vihdoin tuli heidän vuoronsa osallistua ötökkäpajaan. Pajaan oli koottu kuvia erilaisista ötököistä, joita piti sitten tunnistaa yhdistämällä nimi ja ötökkä. Lisäksi paikallinen eläinkauppa oli tuonut näytille joitakin hyönteisiä, tietenkin hyönteisakvaarioissa. Siellä oli heinäsirkkoja, erilaisia matoja ja leppäkerttuja. Eimu ja Adam tutkivat kiinnostuneina ötököitä, ja osa niiden tunnistamistehtävistä osuikin oikeaan. 

Sitten jatkettiin muihin pajoihin. He saivat kokeilla kankaanpainantaa tekemällä painomuotit perunoista, varjoteatteria, sekä osallistua hajupajaan, jossa piti tunnistaa erilaisia tuoksuja pienistä purkeista. Heidän kierrellessään selvisi, että Adamin isovanhemmat eivät asuneet Suomessa. Adamin perhe oli tullut Suomeen muutama vuosi sitten. He olivat joutuneet jättämään kotinsa yllättäen ja isovanhemmat eivät olleet päässeet muuttamaan yhdessä muun perheen kanssa, vaikka olisivat halunneet niin. 

Pappa kuunteli Adamin tarinaa tarkasti, ja muisteli oman isänsä lapsuutta, jolloin Suomessa oli sota. Papan isä oli kertonut vastaavanlaisia tarinoita siitä ajasta ja nyt Pappa saattoi vain kuunnella Adamin kertomaa ymmärtäen, miltä Adamista saattoi tuntua. Mamma Mia kuunteli heitä myötätuntoisesti, ja ehdotti sitten, että jatkettaisiin matkaa kohti kahvilaa. Hänestä se oli oikein hyvä hetki lähteä. Mamma Mia oli sitä mieltä, että todella vaikeita asioita on parempi pureskella pienissä paloissa, ettei pureskelu käy liian raskaaksi. Pappa katsoi poikia kysyvästi, ja pojat nyökkäsivät; "Lähdetään vaan". 

Pappa toivoi, että voisi vielä joskus jutella Adamin kanssa uudelleen perheen tilanteesta, ehkä hän voisi auttaa jotenkin. Perhe on jokaiselle niin tärkeä, erityisesti lapsille. Ja tietysti myös isovanhemmille; hän saattoi vain kuvitella, miten ikävää olisi, jos ei voisi viettää hauskoja hetkiä Eimun ja tämän pikkusiskon kanssa. Varmasti Adamin isovanhemmat kaipasivat perhettään. 

Kahvilassa

Kahvilasta Eimu ja Adam saivat valita mitä tahansa. Mamma Mia otti porkkanakakkupalan ja teetä, Pappa kahvin korvapuusteineen. Pojat valitsivat kumpikin palan kinuskikakkua ja mansikkamehua. 

Syödessään herkkuja Eimu ja Adam alkoivat jutella. He kyselivät toisiltaan siitä, mikä kumpaankin kiinnosti eniten, ja millaista oli ollut aloittaa uudessa koulussa. Eimu kertoi myös hauskoista sattumuksista, joita oli tapahtunut koulun alkaessa. Myös siitä kun hän oli luullut muiden puhuvan hänestä, vaikka kyse olikin aivan muusta.  Vieläkään Eimu ei voinut ymmärtää täysin, miten oli käsittänyt koko asian ihan väärin. Kuitenkin kaikkia nauratti. 

Pappa mutusti pullaansa. Hän piti siitä, kun korvapuustin kastoi kahviin, se maistui herkulliselta. Mamma Mia oli löytänyt pöydältä koululaisten edellisvuonna tekemän lehden ja luki sitä. Lehdessä oli oppilaiden kertomuksia eri aiheista, kotitaloustunneilla syntyneitä reseptejä ja paljon muuta. Kuvat olivat myös oppilaiden piirtämiä. Kun Mamma Mia pääsi lehden aukeamalle, jossa oli vitsejä, hänen silmänsä kirkastuivat ilahduksesta ja hetken luettuaan hän alkoi nauraa katketakseen. Hän yritti kertoa yhtä vitseistä muille, osoitti sitä sormellaan ja nauroi, mutta sanaakaan hän ei saanut sanotuksi. Pappa hymyili. Mamma Mia yritti ja yritti, mutta mitään muuta kuin naurua ei tullut suusta. Pojat vilkuilivat isovanhempia ja toisiaan. Mamma sai näytettyä vitsin toisille ja ilo oli jaettu. Sitten Mamma Mia sai vihdoin koottua itsensä ja jatkoi lehden lukemista pieni virne kasvoillaan. 

Ystävyys syntyy

Kahvilassa ollessa Eimu ja Adam huomasivat, että kuinka kivaa heillä oli yhdessä. Heillä oli paljon yhteistä, vaikka he eivät sitä aiemmin olleet tienneet. Nyt he päättivät, että olisivat aina ystäviä, vaikka molemmat tiesivät, että ystävyydessä on välillä myös riitoja. He sopivat, että mikäli riita tulisi, saisi Pappa toimia erotuomarina ja auttaa heitä sopimaan asiat. Pappa oli tottunut selvittämään sellaisia tilanteita työssään, olihan hän aikanaan työskennellyt rauhanturvaajana eri maissa. Papalle se sopi ja niin lyötiin kättä päälle. 

Päivä päättyy

Oli tullut kotiin lähdön aika. Koululaiset jäisivät vielä auttamaan siivouksessa, mutta Pappa ja Mamma Mian oli aika mennä. Pappa ja Mamma Mia toivottivat pojat tervetulleeksi kylään milloin tahansa. Eimu kävikin heillä yleensä aina viikonloppuisin. Pappa pyysi Adamia kertomaan perheelleen, että myös he voisivat tulla heille kylään vaikkapa illalliselle; he tekisivät Mamman kanssa hyvää pastaa ja jälkiruoaksi Tiramisua. 

Pappa piti siitä, kun sai tutustua uusiin ihmisiin. He vilkuttivat pojille koulun ovelta ja pojat vilkuttivat takaisin hymyillen. Sitten Eimu ja Adam juoksivat iloisena omaan luokkaan kertomaan opettajalle uudesta ystävyydestään. Ja tietysti auttamaan tapahtuman jälkeisessä siivouksessa. Nythän se sujuisi rattoisasti, kun oli uusi ystävä matkassa.